RINASCIMENTO SIM PRATOLINO: Nino Cignolini & Daphnis CRE

lauantaina 04.09.2021-sunnuntaina 05.09.2021
LA: Skill at arms hunting II (sijoitus 10., kvaalaus)
SU: Spadaccino Champion di Pratolino (ei sijoittunut)

Lisäarpatarina | Valmistautumista kilpailuun:

"Nino, Nino, Nino! NINO, seis!" Baldassare Cignolini nousi hädissään ratsastuskentän laidalla tönöttävältä penkiltä ja levitti kätensä. Hän piti äänensä matalana: "Käyntiin, käyntiin. Nyt kiehuu."
"Huomasin sen!" Nino ärähti takaisin kentän keskeltä. Teinipoika keikkui epäkeskon näköisesti satulassa, jonka alla kimo poniori kipitti puolittain ravaten, puolittain jonkinlaisen steppitanssin pyörteissä. Nino irvisteli itsekseen ja teki parhaansa pysäyttääkseen ratsunsa. Se näytti valitettavasti olevan visusti sitä mieltä, ettei halunnut kuunnella käskyjä enää lainkaan, vaan kiersi vain pientä kehää.
Vielä eilen estetreenissä Daphnis oli käyttäytynyt mallikkaasti, joskin omaan reippaaseen tyyliinsä. Tänään se oli kuitenkin ollut kovasti puuskuttaen kuolaimen alapuolella jo alkuverryttelystä asti. Sen silmät pyörivät ja korvat kieppuivat ympäriinsä, toki kaikkea muuta kuin Nino-parkaa kuunnellen, ja se irvi hampaitaan vähintään yhtä rumasti kuin ratsastajansa.
"Tuo se esteen ohi täältä minun puoleltani. Jos viet sieltä kaukaa, se alkaa pakoilla poispäin kahta pahemmin", Baldassare kehotti. 
Nino teki parhaansa, muttei niinkään enää edes oikeilla avuilla, vaan kallistamalla koko ponia kuin moottoripyörää. Baldassare hieroi kasvojaan. Menoa oli paha katsella - näytti kuin hänen poikansa olisi istunut katuporan päällä hevosen sijasta. Kaikeksi onneksi kentälle kyhättyjen työesteiden jäätyä taakse ori lopulta puuskahti äkeänä ja siirtyi nykivään käyntiin. 


Nino huokaisi helpotuksesta niin selkeästi, että hänen koko ryhtinsä lyyhistyi satulassa. 
"Luojan kiitos, nyt saa riittää."
"Älä vielä luovuta. Pysy siellä", Baldassare sanoi ja osoitti satulaa.
"En halua", Nino vastasi. "Ei Daphniskaan halua minua tänne. Uskoisit, ei siitä saa kilpahevosta tällaiseen."
"Saapas. Se on hyvä hevonen."
"Ei näissä vetimissä!" Nino ärähti, ja ääni särkyi kiukusta ja viipyvästä murrosiästä. Se sai Daphniksen keikauttamaan päätään samoin kimmastuneena, mikä puolestaan heilutti suitsien kreikkalaistyylisiä koristeita, ison satulahuovan hapsuja, ja Ninon renessanssipusakan ilmavia hihoja. Ja se kaikki tietysti sai Daphniin silmät ja korvat taas pyörimään. 
"Soo, hyvä poika, hys." 
"Kapinen pentele se on! Käyttäydy!"
"Nino!" Baldassare halusi kieltää poikaansa inttämästä, mutta kissa oli nyt kuitenkin nostettu pöydälle. Hän huokaisi ja asteli varovasti hevosen pään luo ja tarttui sen suitsiin. Nino laski jalustimet jalastaan.
"Ei, laita ne takaisin."
"Mitä!?"
"Otetaan siltä suitsista kaikki ylimääräinen pois, ja yritetään uudelleen", Baldassare sanoi. Kimon orin turpa oli märkä ja korvantaustat kesähelteestä hikiset, mutta se vaikeni ja asettui aloilleen, kun tiesi olevansa kiinni. Se odotti röhisten ja pöhisten aloillaan käsittelyä ja jatko-ohjeita. Onneksi.
Nino ei. Hän vain sanoi lannistuneella äänellä: "Isä, en halua tulla mukaan Pratolinoon. Ota joku muu kuskiksi tälle."
Baldassare vilkaisi poikaa kulmiensa alta, mutta keskittyi irrottamaan värikkäitä kangasruusukkeita ja heliseviä medaljonkeja Daphniin suitsista, ja antoi Ninon marmattaa. Daphnis hengitti raskaasti kaiken aikaa. Se rentoutui kuitenkin pikkuhiljaa rapsuttelusta ja pojan papatuksesta, vaikka oli puheenaihe ja kiroilun kohde pahasta syystä.


"Saitko suusi puhtaaksi?" Baldassare kysyi lopulta. Nino kurtisti kulmiaan, mutta nyökkäsi. "Daphnis rauhoittui vähän. Suostutko kokeilemaan uudestaan? Tule pelkässä käynnissä ensin, ja otetaan portin sijaan puomikuja ja sen jälkeen seiväs suoraan."
"Okei. Mutta jos se viskaa minut selästään, en suostu tähän enää ikinä."
"Iso mies, yritähän nyt." Baldassare naurahti. "Jos putoat, nouset takaisin."
"Enkö voisi mieluummin ottaa vaikka sitä pikkumustaa Pratolinoon, jos sinne on pakko mennä ponilla?" Nino kysyi, vaikka ryhdistäytyi ja otti ohjaa sen verran, että sai jälleem kankiin pientä tuntumaa.
"Daphnis on ilmoitettu jo aikaa sitten", Baldassare sanoi ja taputti kimon kaulaa ratsukon liikkuessa hänen ohitseen. Oriparka näytti heti tyytyväisemmältä, kun sen suitset eivät helisseet ja heiluneet yhtä paljon kuin aiemmin.
"Haluatko tahallasi nolata minut? Oman poikasi?" Nino huikkasi olkansa yli.
"Nino, hys. Se ei vain ole tottunut vielä kaikkeen. Ei ollut edes suora Kreikan-tuonti, vaan kaukaa tullut kiertohevonen."
"Olisit ostanut paremman!" (Puomikuja sujui hyvin.)
"Kyllä siitä hyvä tulee."
"Tätä rotsia en kyllä pue!" (Nino sai poimittua seipään vain parin sivuaskeleen säestämänä.)
"Keskity! Ja pyydä illalla, että äitisi opettaa sinua käyttämään ompelukonetta ja ratkojaa."
"Mitä?" (Daphnis nosti lyhyen ravin yllättävän nätisti, ja ihan Ninon pyynnöstä.)
"Voit ottaa päällyspaidasta hihat pois."
"En minä mikään räätäli ole!?" (Harjoitus sai jatkua, vaikka Daphnis kyttäsi hihoja ja seivästä vielä silmäkulmastaan.)
"En minäkään. Sinä olet itse vastuussa kilpavarusteistasi."
"Haista- ai paska!" (Daphnis otti sivuloikan ja seiväs tärähti tolppaan niin että se kirposi Ninon otteesta.)
"Nino! Keskity hevoseen äläkä suunsoittoon!"

Oli heillä onneksi vielä melkein viikko aikaa saada skill at arms -rata kuntoon renessanssimarkkinoille sopivassa asussa. Se oli sujunut kuivaharjoitteluna jo melkein tyylikkäästi.