Tämä on virtuaalihevonen. | Tämä on virtuaalihahmo.
Michel Hendå
Mikkeli eli Mikko Hento on Piijun pääasiallinen liikuttaja ja teini (djäkne ts. ylioppilas tai diakoni, kirkon virkamiehen avustaja). Ikää Mikolla on kiitettävät 23 vuotta, opintovuosia takana yksi ja puoli. Hän on juuri palannut Räävelin kautta opintomatkaltaan ja muuttanut Turkuun, Ruotsin toisiksi suurimpaan kaupunkiin, jossa asuu huimat liki 3000 asukasta.
Siihen verrattuna Krakova oli toki suurempi. Siellä Mikko opiskeli vapaiden taiteiden (kielioppi, logiikka, retoriikka, aritmetiikka, geometria, musiikki ja tähtitiede) tiedekunnassa, sillä sinne hänet rahoitti kotiseurakunnan kirkkoherra yhdessä Turun katedraalikoulun koulumestarin kanssa. Pariisin Sorbonne tai mikään kunnon teologinen tutkinto oli kuulemma liian kaukana ja kallista, kun tarkoituksena oli lähinnä lähettää Mikko pois tieltä... Jälkiviisaana ajatuskin niin ison kaupungin vilinästä hirvittää, joten eipä huolta. Onneksi Krakovankin saattoi sanoa kunniakseen, kun Mikko parin reissuvuoden päästä palasi rahattomana takaisin Ruotsiin.
Juu kyllä, ehdottomasti Mikko kehitti latinan taitojensa lisäksi myös pari sanaa kauppiaiden puolaa ja saksaa siellä ollessaan! Juu, varmasti, vaikka asusti pääasiassa liettualaisten kansakuntahuoneella yhden virolaisen maarahvaan pojan kanssa rupatellen!
Jaa, ai hänkö voi siis hyvin hoitaa isännän asioita Turussa? Saksalaisten ja puolalaisten kauppiaitten kanssa? Juu... Maarian tosi.
Mikko on uusimaalainen ja osin hämäläis-satakuntalaista sukua, siis ei varsinaisesti suomalainen jos maakaisilta turkulaisilta kysytään, vaikka valtakunnan rajoilla on toki ollut jo sata vuotta aikaa vakiintua sinne savolaisten ja karjalaisten tienoille. Hän on kotoisin suunnilleen Helsingan seurakunnan Koskelasta, suomenkielisen rahvaan suussa Vantaankoskelta, siellä on pari kylää ja pyhälle Laurentiukselle omistettu puukirkko.
| Mikkeli Papinpenikka Hento | |
| Ristimänimi: Michel | Ikä: 23 (s. syyskuussa 1401) |
| Synnyinkoti: Bockin kylä, Uusimaa | Elinkeino: katedraalikoulun apukirjuri |
| Nimikkopyhimys: Arkkienkeli Mikael | Työnantaja: koulumestari Reinhard Torsteinsson |
| Aviosääty: naimaton mies | Sukusääty: rahvasta (papin äpärä) |
Mikon luonteenlaatu
Pikkuhiljaa
Mikon henkilöhistoriikki
Paikkatiedot oikeita, henkilöt keksittyjä.
Eräänä huhtikuisena aamuna vuonna 1400 sai muuan Ruotsin laamanninoikeus, koko silloisen Suomen käsittävä Itämaan lagsaga käsittelyynsä turhauttavan tapauksen - ensiksikin, laamanni puuttui, kun uusi oli vielä valittavana; toiseksi, on aina hirvittävän noloa jos rahvas syyttää säätyläismiehiä ongelmistaan.
Uusmaalaisen seurakuntansa inhoama pappi Anders Punapää Hämäläinen, jota oli jo syytetty pari vuotta sitten paavin kanonisen oikeuden pukeutumisohjesääntöjen vastaisesta turkisten ja helavöiden käytöstä, oli jälleen syytösten kohteena. Anders oli erään Bockin tilan piika Elin Einarintyttären mukaan rikkonut pappisvihkimyksensä ja maannut hänet Martinpäivän humalissaan saunassa. Paikallinen nimismies ei onnistunut lakaisemaan sotkua maton alle, mutta tuntui väärältä viedä niin kiusallista ja alhaista tapausta Turun tuomiokapituliin ja arkkipiispalle asti. Pitäisikö piikaa syyttää kunnianloukkauksesta, vai pahenisiko sotku?
Muutama oikeuden lähetti matkusti kuulemaan asianosaisia ja viemään sanaa, jotta halutessaan syytökset sai tulla esittämään Turkuun asti. Hieman myöhemmin pantiin ylös merkintä, jossa Elin Einarintytär vannoi olleensa kevättalvella pirun riivaama ja hyvinkin kihloissa paikallisen kalamies Lars Matinpojan kanssa jo toista vuotta. Lauri perheineen todisti samaa. Andersin virkapaikka siirrettiin Lohjalle, eikä hänestä sen koommin juuri talletettu valituksia.
Arkkienkeli Mikaelin mukaan syksyllä ristitty Michel Laurinpoika oli paikallisille kyllä heti ja aina Papinpenikka Mikko. Siitä huolimatta hän eli varsin tyytyväisen keskiaikaisen lapsuuden hyvätuloisen kalastajaperheen esikoisena. Uusi seurakuntapappi (jota rahvaan puhe vähän ahdisti, ettei häntä nyt sentään yhdistetä tähän sotkuun) pisti merkille, että Mikkeli oli varsin teräväpäinen poika, ja ehdotti lähettävänsä tämän Turun katedraalikouluun lukemaan kielioppia, teologian alkeita ja laskentataitoa. Mikä valtava helpotus se olikaan - myös Mikkelille itselleen. Koulussa muut pojat vähän nauroivat - oli kalamieheksi kuulemma hento - mutta opiskelu tuntui sopivalta puuhalta.
Niin, no, kaikin muin puolin kuin siten, että silloista katedraalikoulun pappisopettajaa alkoi myös nolottaa tähtioppilaansa liikanimi. Jos hän nyt olisi päästänyt pojan omissa nimissään jatkamaan subdiakoniksi tai - Luoja varjele - kuoripapiksi asti ja säätyyn, joku tekisi vielä vääriä johtopäätöksiä. Että ehkä Mikkelin voisi rahoittaa opintomatkalle jonnekin muualle, ja hän voisi sieltä sitten jatkaa teilleen häiritsemättä Turun virkamiesten elämää enää yhtään sen enempää.
Mikkopa tulikin Krakovasta takaisin. Voi että. Koulumestari ehti onneksi välissä jo vaihtua, ja tällä hetkellä virkaa haltii muuan Reinhard Torsteininpoika, joka vaikuttui kovasti Hento-nuorukaisen opintaipaleesta. Niinpä Mikkeli pääsi apukirjuriksi tuomiokirkon kylkeen, ja hoitamaan Reinhardin juoksevia asioita ja ratsuhevosta, Iso-Piijua.
Vielä Mikko ei ole päättänyt, ottaako vastaan pappisvihkimys vai ei. Herra Reinhard on luvannut suosittelevansa häntä tuomiokirkon subdiakoniksi (aliteiniksi) Mikon niin halutessa, mutta se tuntuu vielä turhan suurelta päätökseltä. Kaupungilla tienaa varsin hyvin ilmankin säätyläisarvoa.