Klippari?

Tämä on virtuaalitalli.

Johdanto
Chateau du Boulc'h
Villa Cignolini
Lewis Copse Farm
Lumbertop Morgans
Tjätesuando
Hemsbury Polo Club

Hevostyypin esittely

Klippari ei ole hevosrotu, vaan muinaispohjolainen hevostyyppi. Vanhin merkintä lienee vuodelta 1341, kirjattu latinaksi muodossa "equus clipperus", ja suurvalta-ajan Ruotsissa niistä puhutaan varsin runsaasti. Klipparityypin sukua ovat liki kaikki Itämeren rantojen maatiaisrodut, erityisesti Ruotsin entisistä Itämaista puheen ollen.

Hyvä verrokki on länsieurooppalainen cob-tyyppi, johon sekä ranskalaiset että englantilaiset maatiaisjuoksijat voi lukea. Englanniksi ja saksaksikin tunnettiin kyllä aikoinaan "clipper" tai "klepper"; nimi tulee eloisan juoksijan kavioiden äänestä, tietysti. Suomeen istuu hyvin ruotsista lainattu klippare.

Kaalre XI Lundin taistelussa, Johann Philip Lemke 1684

Mikä se oli?

Nöyrä Brillant kuningas Ludvigin tallin,
Hepo paraatiin loistava,
Ei kestänyt pauhussa trumpetin
Enää kantaa herraansa.

Tuotiin toinen varsa kiireen vilkkaa;
Mies jalkautui satulasta:
»Ottakaa Pläkki - se on maarodun verta,
Mutta luontoa sisukasta.»

(...)

Se oli melkoinen näky tuoksinnassa,
Jos armaskin, jälkeen voiton.
Kaarle-kuningas kuraisen klipparin kanssa
Koki kunnianpäivänsä koiton.
 –Carl Snoilsky, 1894 / käännös, minä

Suurvalta-ajan Ruotsissa, 1600-luvulta alkaen, klippari on yleisin rusthollien ja ruotutilojen "numerohevonen". Rusthollareilla oli velvoite varata kruunun sotakäyttöä varten ruunia tai oreja, joilla ei saanut rauhan aikana tehdä maataloustöitä, vaan joita piti ratsuttaa aktiivisesti pari kertaa viikossa. Numerohevosen tuli olla 4-20-vuotias ja säkäkorkeudeltaan vähintään yhdeksän korttelia ja kaksi tuumaa - siis suunnilleen 138-senttinen.

Ja mikäli tämä vaatimus ei sitten millään onnistunut, niin klipparikin täytti velvoitteen. Sellaisen minimi oli nykymitoilla sitten vähintään 120 senttiä. Hurja elikko. Hakkapeliittain sotaratsu, todennäköisesti.

Yllä siteeratun tarinan mukaan Suuressa pohjan sodassa edustanut kuningas Kaarle XI menetti ratsunsa sotatantereella Skånessa. Korvaava maatiaiskaakki löytyi kuninkaan käyttöön nopeasti, ja se olikin niin sisukas ja uskollinen, että Hänen korkeutensa ratsasti lopun ikänsä hevosella nimeltä Brandklipparen - ja Brandklipparen seurasi isäntäänsä, minne ikinä tämä menikään.

Hevonen nimeltään Brandklipparen, David Klöcker Ehrenstral (–1698)

(Runo on toki myöhempää kansallisromanttista sepitettä. Todennäköisesti samalla nimellä kulki ainakin kaksi eri hevosta taikka kuningas hankki "Tulikiitäjän" vasta parikymmentä vuotta Lundin taistelun jälkeen. Muuten kyseinen rautaponi eli yli 40-vuotiaaksi. Oli miten oli, nimi käy silti meriitistä pienille maatiaisravureille!)

Jalostus

"Pienikasvuinen, mutta vankkarakenteinen, eloisa tai nopea juoksijahevonen, erityisesti ratsuhevosista (...)
Ironisesti: maalaishevonen, kaakki."
 –Svenska Akademiens Ordbok: Klipparen

Tiivistettynä piekkarijuoksija. Virtuaaliharrastajan tarpeisiin klippari on "kelpo" ja edullinen vaihtoehto historiallisiin lajeihin ja työratsastukseen. Ja lähellä tuotettu!

Hevosrotuja, joiden esimuotoja on kutsuttu klippareiksi, ovat "Itämeren provinssien juoksijat -- jotka jaetaan tupla- ja pienklippareihin" (ts. eestinhevonen, sen kadonnut alatyyppi saarenmaanhevonen, kadonnut öölanninhevonen, balttilaiset pienhevoset kuten zemaitukas ja tietysti suomenpienhevonen). Myös esimerkiksi gotlanninrussin, pohjanhevosen tai jotkin venäläisen kielialueen maatiaisrodut voi helposti lukea joukkoon sukulaisuussuhteilla. Joissain historiallisissa lähteissä jopa silloiset pienet ja vikkelät Gudbrandsdalin (eli döle-) hevoset mainitaan hyvinä klippareina, vaikka ne nykyään ovat jo isomman työhevosen mitoissa.

Kyllä te tiedätte, millainen russi tai suomenputte on luonteeltaan - siitä vaan opettamaan laukkapiruettia sitten. Kuulitte kyllä, pari kertaa viikossa kun reenaapi niin johan se passaa ruunun armeijaan.

Meikäläinen jalostaa klippareita risteytyksinä ihan huvin vuoksi, parhaita ominaisuuksia etsien. Mutta jos uskoa riittää, pienikokoinen puhdasrotuinenkin maatiaishevonen voi yhä olla klippari!

Tjätesuandon eestinhevosori Samid

Samid on malliesimerkki oivasta klipparista. Se on varmaluonteinen, pieni ja pippurinen - ja jo melkein rusthollin numerohevosen mitoissa kunnioitettavalla 137:n sentin sä'ällään! Rodultaan Samid on eestinhevonen.

Lähteinä SAOB, wikiartikkelit 1 ja 2, Svenska Dikter. | Ulkoasun pohja © M Layouts / Kuvat © J. & Europeana.